Juho Karjalaisen työssä ”Mies ja vene” on hyvin seesteinen ja avara tunnelma. Kuvasta huokuu ensin rauhallisuuden tunne, koska mies istuu yksin mietiskelevänä. Olen aina yhdistänyt yksin olemisen oman tilan etsimiseen ja pohdinnan tarpeeseen. Teoksen vähäeleinen ja herkkä muotokieli jättää paljon tilaa omille tulkinnoille. Kurssin aikana teos alkoi elää omaa maailmaansa tunneilla tehtyjen tehtävien kautta. Se sai uusia ulottuvuuksia ja vivahteita joita ei ensimmäisellä kerralla olisi voinut edes kuvitella. Teoksen äärellä loin yhtäläisyyksiä oman elämän ja teoksen välille. Varsinkin mielikuvitusmatka teokseen oli mielestäni hyvin ajatuksia herättelevä tehtävä.
Matkan kulku ja teoksen eri näkökulmat
Ensimmäisellä vilkaisulla Karjalaisen työn sommittelusta tuli mieleen rauhallista paikkaa etsivät mies. Hän istui veneen varjossa etsien piilopaikkaa muulta maailmalta. Mies istuu kyyryssä jalkoihinsa nojaten ja miettii selvästi suuria asioita. Asennolla ja teoksen värimaailmalla oli mielestäni suuri merkitys siihen miten kuvaa tulkitsin. Skaalaltaan niukka värimaailma antoi tilaa miehen ajatuksille. Teoksessa oli käytetty taitavasti liukuvia väripintoja jotka tukivat miehen pohtivaa mielentilaa. Miehen asento on vetäytynyt ja staattinen, hän on ollut siinä pitkään.
Nyt kuvalla on hyvinkin samanlaisia tunnetiloja kuin alussa. Asiat ovat vain eskaloituneet tunne myrskyksi päässäni. Teos on niin rauhallinen ja levollinen etten enää usko sitä. Tunnelma on liian seesteinen minkä takia alan keskittymään kuvassa istuvan miehen ajatuksiin. Onko hän lamaantunut vai miksen voi kuvitella hänen nousevan ollenkaan. Kasvot ovat varjossa, joka viittaa synkkiin ajatuksiin. Vene johon hän nojaa ei ole vedessä, sinne minne se kuuluisi. Jotain on pielessä, menneisyydessä on tapahtunut jotain kauheaa jota mies pohtii taukoamatta. Hänen on saatava kysymyksiinsä vastaus ja hän aikoo istua paikallaan niin kauan kunnes saa ne selville.
Alussa kuvasta huokui itselleni rauhallinen tunnelma, joskin hieman ahdistava. Mies näytti aluksi levolliselta ja siltä että hän oli jäänyt paikalleen omasta tahdostaan piilossa muilta mielipiteiltä. Nyt kuvassa on hiostavampi ja ahdistavampi tunnelma. Miehen päänsisäiset liikkeet tuntuvat epäselkeiltä ja rauhallisuuden tunne, mikä kuvasta huokuu tuntuu valheelta. Jotain epämiellyttävää on meneillään.
Olimme ryhmäläistemme kanssa samoilla linjoilla aluksi siitä miten rauhallinen tunnelma kuvasta ensimmäisillä kerroilla huokui. Kun aloimme keskustelemaan kuvasta tarkemmin joku sanoi että miehellä oli mielessään paljon käsiteltäviä asioita. Tartuin tähän ajatukseen ja lähdin loppukurssia kohden tulkitsemaan kuvaa tältä näkökannalta ja tarina sen ympärille kehittyi viimeistään kuvallisen kuva-analyysin aikana.
Uskon, että Juho Karjalainen on tehnyt teoksen ”Mies ja vene” itseään varten. Se saattaa olla tutkielma omista ajatuksista ja niistä hetkistä kun tärkeitä asioita on täytynyt pohtia hieman kauemmin kuin yleensä. Juho Karjalainen on mielestäni hyvä esimerkki oman tiensä kulkijana. Hänen teoksensä ovat kuin monien vuosien kestävä jatkumo, hän on hionut tekniikan huippuunsa ja sen turvin ilmaisee häntä koskettavia aiheita herkästi ja varmasti. Uskon että katsojan oma kuvamaailma, sen hetkinen elämänlaatu ja mennyt elämä vaikuttavat siihen miten ihmiset tulkitsevat kuvia. Mielestäni ei voida määrätä oikeaa hekilöä tekemään tulkintoja taiteesta. Jos näin tehtäisiin, katsojalta häviäisi taiteesta omakohtainen ulottuvuus.
Lopullinen tulkinta kuvasta on hyvin myrkyisä ja ahdistava. Kun palaan kuvan luo haluan muistuttaa itseäni siitä kuinka oman pään sisällä olevat ajatukset voivat suurentua; kärpäsestä tulee helposti härkänen. Viimeisin kuvallinen tulkintani käsittelikin tätä asiaa. Nainen nojaa omaan käteensä ja hän näyttää kärsivältä. Teoksen takana on kuitenkin toisenlainen viesti. Kaikkea ei aina kannata ottaa niin vakavasti.
Reflektoimisen tarkoitus
Kokemuksellinen taideoppiminen pohjaa paljolti ennalta koettujen tapahtumien ja keskustelujen reflektoimiseen. Kun asioita käsitellään aina uudelleen saavat kokemukset ja tulkinnat toisenlaista syvyyttä kuin mitä yleensä. Tarkasteltuamme teoksia aina uudestaan ne ovat saaneet monia erilaisia tulkintoja, jotka kertovat omanlaisista todellisuuksista katsojien mielissä. Kun tulkinnoista keskustellaan ryhmäläisten kanssa, raotamme toisillemme omia kuvamaailmojamme ja paljastamme jotain itsestämme. Joskus ihmiset tajuavat itsestään enemmän kuin teoksesta. Miksi ajattelin näin?
Lasten kanssa työskentelyssä olisi hauska katsoa minkälaisia tulkintoja he saisivat aikaan taideteosten äärellä. Kuvamatka kurssista voisi tehdä lapsille kevyemmän version, jossa kuitenkin reflektoinnilla olisi suuri merkitys. Harvoin koulumaailmassa palataan takaisin vanhoihin tehtäviin yhä uudestaan. Uskon että lapset saisivat paljon irti tällaisesta työskentelytavasta. Se olisi jotain uutta ja erilaista.